14. huhti, 2020

Tinkiminen ja tippi

Facebookissa pyörii postaus, jossa on köyhä katukauppias ja rikas ostaja. Rikas tinkii köyhältä, mutta karauttaa sitten mersullaan ravintolaan syömään ja jättämään sinne tippiä. Siihen viitaten päätin tämän kirjoittaa.

Kun suomalainen asiakas menee kauppaan tai ravintolaan, hän maksaa juuri sen summan, mitä ne ostetut tuotteet yhteensä maksavat. Ravintolassa hän antaa riksaa eli tippiä. Helposti vaikka 18 euron ravintolahinta maksetaan kakskymppisellä ja sanotaan "pidä loput".

Noh, kun tullaan torille tai markkinoille, niin mitä tekee tämä ravintoloissa tippejä jakava asiakas? Hän tinkii, hän tinkii vaikka parin euron ostoksesta. Ei suurin surminkaan olisi valmis maksamaan esim. viidestä kahden euron tuotteesta kymppiä, tai sitten ainakin pitäisi saada kuudes siihen kylkiäiseksi. Kaupassa hän ei näin toimi.

Miten ihmeessä lasku maksetaan inisemättä jossain ketjuravintolassa ja annetaan jopa tippiä, kun hädin tuskin hengissä pysyvältä matalapalkkaiselta torikauppiaalta tingitään se viimeinenkin pärjäämisen mahdollisuus pois?
Tiedän kyllä monissa kulttuureissa torikauppaan kuuluvan tinkimisen, mutta tämä on Suomi, eikä mikään idän tai Afrikan basaari. Eikö jo nyt viimein olisi aika miettiä, kannattaako meidät pienet yksinyrittävät kaataa joidenkin pikku summien vuoksi?
Kun saavutte torille, maksakaa se hinnastossa lukeva hinta, muuta en pyydä. Tippiä en oleta saavani, mutta ei sekään pahaa tekisi. Jos nyt joku ajattelee mun olevan ahne, niin hän on oikeassa, olen ahne elämälle. Ilman toimeentuloa en vaan voi elää, kuten ei kukaan muukaan.
Mieti!